14. viikko rullailee juuri paraikaa, ja tämän viikon ensimmäisenä päivänä (13+0) tunsin ensimmäisiä pienen pieniä möyrintöjä masusta, ja sen jälkeen onkin tuntunut joka päivä<3 voi kuinka ihania ne onkaan. Koko alkuraskauden on tuntunut jos jonkinlaista kuplintaa ja möyrintää, mutta sitten kun nämä pikkuisen liikehdinnät tuntee, ne kyllä erottaa niistä muista ihme tuntemuksista. Kakkosestakin tunsin samoilla viikoilla, esikoisesta taisi olla rv16+.
Tällä viikolla on myös saanut kivasti kärsiä päänsärystä. Viikonloppuna se taisi alkaa ja joka päivä vaan paheni ja paheni. Toissapäivänä ei ollut itku kaukana kun niin kovaa otti kipeää ja koko pää jyskytti, kamala paine. Eilen oli ihana päivä, kun ei juurikaan särkenyt, mutta tänään aamulla herätessä oli taas tuttu kipu paikalla. Onneksi tosin ei oo nyt koko aikaa tuntunut, toivottavasti ei enää yllykään niin pahaksi kun toissapäivänä, yöh!
(weheartit)
Kuinka paljon voikaan rakastaa jo tätä pientä, noin 10 sentin pituista rakkauden hedelmää.
Päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta,
kasvaa isommaksi.
Ja on silti niin pieni syntyessäänkin<3
Rakkauskin kasvaa koko ajan. Tuntuu, ettei enempää edes voi rakastaa, mutta se tunne vain kasvaa päivä päivältä.
Isoveli on ollut jotenkin liikuttavan suojelevainen. Vähän väliä huolehtii, että onhan äiti vauvalla masussa kaikki hyvin? Myös tuleva isosisko käy antamassa masulle haleja, mutta yhtenä päivänä kun makoilin sohvalla, sai masu myös tahallisen kovan lyönnin, jonka jälkeen tyttö kuitenkin halasi ja pyysi anteeksi vauvalta.
Eilen kun taas kuuntelin illalla dopplerilla ääniä, oli mahassa ilmeisesti jonkin sortin zembalot menossa. Kunnon pauke kuului ja syke oli 150-170 välillä. Koko ajan pieni karkaili anturin alta, niin kovassa menossa hän oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti