ALKU

Ajattelimpa koittaa aloittaa ihan uuden blogin, uudella aiheella. Pidän toistakin blogia, mutta koska sitä en kirjoittele anonyyminä, niin en sinne (vielä) tahdo tästä aiheesta pölistä. Niimpä tämä tuntui tällä hetkellä oivalta vaihtoehdolta. 

Alussahan tässä vielä mennään, ja mitä vaan voi tapahtua, se pyörii koko ajan mielessä. Ei auta kuin yrittää olla murehtimatta ja toivoa kaiken menevän loppuun saakka hyvin. Olen vain aika kova kehittelemään pääni sisällä kaikenmaailman pelkotiloja, ja näin myöskin pelkään menettäväni tämän pikkuisen. Pelko ja stressaaminen ei kuitenkaan ainakaan auta asiaa yhtään, joten yritän tällä kirjoittamisella vaikkapa sitten rentoutua ja koittaa olla turhia stressailematta.

Kaksi rakasta piipertäjää jo löytyy, ja tämä masussa majaileva pienen pieni Napunen on meidän kolmas. 

Mitään muuta todistetta mulla ei vielä tosin hänestä ole, kuin (muutamassa) testissä kaksi viivaa sekä nämä OLOT! Oloja todellakin on. 

Viikolla kymmenen nyt ollaan menossa, ja ultra olisi kolmen viikon päästä. Miten hi-taaaas-ti tulevat kolme viikkoa mahtaakaan mennä? Luultavasti toooo-del-la hiiiii-taaaaas-ti. Mutta, onneksi kaksi jo olemassa olevaa elohiirtä pitää tämän mamman kiireisenä, eikä (onneksi?) tylsiä hetkiä kovin usein pääse olemaan. 

Välillä sitä iskee kauhu, paniikki, pakokauhu. Meillä on kaksi lasta, ja niidenkin kanssa elämä tuntuu välillä todella hektiseltä uhmineen ja iloineen. Pyykkiä on jo nyt kamalat vuoret ja tällä äiskällä kädet täynnä töitä kotona. Pian lapsia onkin KOLME, ja pyykkivuoret kasvaa entisestään, touhut ja tohinat lisääntyy ja silloin ei varmasti ainakaan tule olemaan kovin usein hetkiä "mitäs sitä nyt tekisi..?". Tulee mietittyä omaa jaksamista, meidän vanhempien omaa aikaa sekä myöskin sitä, että riittääkö kaikille kolmelle lapselle huomiota tasapuolisesti?

Kaikki tulee ainakin olemaan aina yhtä rakastettuja, se on varma se<3

Ja olen mä niin onnellinen. Jos vain kaikki nyt hyvin menee loppuun saakka, ja me saadaan uusi vauva syliimme. On se uskomattoman ihanaa ja olen niin kiitollinen, että ollaan saatu kaksi ihanaa lasta ja vielä näillä näkymin kolmaskin meille suodaan. Ei tässä osaa muuta ollakkaan, kuin kiitollinen.