Tänään rv 10+1, joten ensimmäinen kymppi olisi jo tallattuna läpi, ja laskettuun aikaan olisi jäljellä vielä kolme samanlaista pätkää. Miten lyhyeltä ajalta se tuntuukaan tuolla tavalla ajateltuna! Mutta onhan tässä pitkä taival vielä edessä päin.
Väsymys ja huono olo on läsnä lähes 24/7. Siitä syystä en kyllä oo tuntenut itseäni järin hehkeäksi ja iloiseksi. Ehkä tämä tästä muutaman viikon päästä, ehkä..? On tämä alku kyllä kieltämättä aika ärsyttävää aikaa, kun kaikki on niin epävarmaa ja oma olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Pitäisi toki osata nauttia tästäkin ajasta, ja kyllä mä yritänkin, vaikka tästä olosta valitankin.
Fyysisten oireiden lisäksi on toki nämä ihanat vuoristoratafiilikset. Tiedättekö sen tunteen, kun sekunti sitten itketti ja nyt naurattaa? Tai sen, kun juuri äsken oli olo niiin onnellinen, kunnes iskeekin kamala masennusolo ja kaikki tuntuu niin kamalalta ja väärältä?
Tänään aamulla kävin labrassa verikokeissa ja viemässä pissunäytteen. Otettiin myös ne seulontaverikokeet. Aiemmilla kerroilla osallistuin seulontoihin sen kummemmin miettimättä muita vaihtoehtoja, mutta nyt mietittiin, että jos mennään siihen ultraan ihan vaan katsomaan, että onko masussa ylipäätään elämää, sekä tarkistamaan pitääkö laskettu aika paikkansa. Mutta päätettiin nyt sitten tälläkin kertaa kuitenkin osallistua veriseulaan ja niskaturvotuksen mittaukseen.
Nyt oikeaa kyynärtaivetta koristaa komea mustelma!
Soitin tänään myöskin neuvolaan, ja kysyin josko voisin joku päivä tulla käymään ja kokeiltais kuunnella sydänääniä. Sain heti huomiselle ajan. Nyt jänskättää, ja niin paljon toivon, että saisi sen pienen jumputuksen kuulla.
Ultraan reilu kaksi viikkoa. Mene aika, mene.
Jos tätä nyt joku jo lueskelee, niin millaisia oloja teillä on ollut alkuraskaudessa? Entä oletteko osallistuneet sikiöseulontoihin tai mitä mieltä niistä ylipäätään olette?
Jos tätä nyt joku jo lueskelee, niin millaisia oloja teillä on ollut alkuraskaudessa? Entä oletteko osallistuneet sikiöseulontoihin tai mitä mieltä niistä ylipäätään olette?
11. raskausviikko:
Sikiön paino: 2,5-4g
Sikiön pituus päästä peppuun 33-41mm
Tämän viikon alussa alkio on kahdeksan viikon ikäinen, ja koska kaikki rakenteet ovat nyt muodostuneet, alkiovaihe päättyy. Alkiosta on kasvanut sikiö. Latinaksi sikiö, foetus, tarkoittaa pientä ja nuorta. Tämän pikkuisen ensisijainen tehtävä onkin nyt kasvaa ja kypsyä syntymään saakka.
Sormet ja varpaat näkyvät nyt selkeästi ja käsivarret ja jalat ovat lähestulkoon oikeilla paikoillaan. Käsivarret ovat taipuneina kyynärpäistä ja ranteista ja ne ovat jo sen verran pitkät, että kädet yltävät koskettamaan toisiaan rinnan yli. Tästä eteenpäin kädet ja jalat kehittyvät hieman aikaisempaa hitaammin.
Aivot, jotka muodostuvat nyt kahdesta suuresta puolikkaasta, alkavat hieman saadan sikiön liikkeitä hallintaansa. Sikiöllä on nännit ja pian se osaa pissata, kun munuaiset alkavat tuottaa virtsaa. Silmäluomet peittävät silmät lähes kokonaan ja nenänpää tulee näkyviin tällä viikolla. Kitalaki muodostuu ja ylähuulen kehitys päättyy. Ensimmäinen kunnollinen ihokerros peittää sikiön ja sen luinen ranka, alkaen ylävartalosta, muuttuu vähitellen rustosta luuksi.
(vau.fi)
2 kommenttia:
Mä oon kyllä päässy helpolla oireiden suhteen. Nyt menossa 27+4 ja ainoat kunnon oireet on alkaneet parin kuukauden sisään harkkasuppareiden ja selkäkipujen muodossa. Alkuraskaudesta ei ollut edes huonoa olo! Tsemppiä siis huonovointisuuden kanssa:) Onko sulla aiemmissakin raskauksissa ollu pahoinvointia? Me osallistuttiin myös seulontoihin ja en oikein keksinyt syytä miks ei osallistuis. Mun mielestä on siis oikein hyvä et tollanen mahdollisuus on ja et noita juttuja pystytään jollain tasolla tutkimaan jo vauvan ollessa masussa:)
Mahtavaa, jos oot säästynyt inhottavilta raskausoireilta varsinkin alussa! Onhan noi selkäkivut ja harkkasupparitkin ei-niin-kivoja, toivottavasti olo pysyy kuitenkin hyvänä loppuraskaudenkin :)
Ja kiitos tsempeistä :) Ekassa (poika) mulla oli etovaa oloa, mutta kertaakaan en joutunut oksentaa, tokaa (tyttöä) odottaessa oli tälläistä samanlaista pahaa oloa ja oksuamista kuin nytkin.
Aivan, onhan se hieno mahdollisuus kun pääsee tutkimaan masuvauvan terveyttä. Usein vain kuulee, kun on tullut vääriä hälytyksiä, ja se on varmasti inhottavaa. Lisäksi itse ajattelin, että jos lapsella esim. todettaisiin Down, ei musta olisi keskeytykseen kuitenkaan. Mutta tosiaan seulonnat otettiin ja niskaturvotukset katsotaan ylihuomenna olevassa ultrassa, joka tapauksessa :)
Lähetä kommentti