Käväisin tiistaina siellä neuvolassa, mutta eihän niitä sydänääniä kuulunut. Paniikki iski, ja olin jo varma ettei masussa edes ole mitään! Sain kuitenkin varattua Mehiläiseen ultra-ajan jo seuraavalle päivälle. Huh! Pelotti ja jännitti ihan kamalasti, näin jo mielessäni kaikenmaailman kauhukuvia kohdunulkoisesta, tuulimunasta ja kuolleesta sikiöstä.
Keskiviikkona aamulla odottelin Mehiläisessä omaa vuoroani ja sydän meinasi pompata ulos rinnasta, niin paljon mua jännitti. Gynelääkäri oli onneksi tosi mahtava, se osas rauhoitella ja oli muutenkin tosi mukava. Hetken juttelun jälkeen aloitettiin ultraus, ja ruutu oli aluksi lääkäriin päin. Pian ruutu käännettiin niin, että myös mä näin. Lääkäri selitti "tuossa on pää, tuossa peppu" jne. Ja näin pikkuisen ihanuuden omin silmin <3 Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Sydän hienosti sykki ja kaikki näytti olevan oikein hyvin. Sain myös tietää, että mulla on eteenpäin kallistunut kohtu. Viikkojahan piti olla tuolloin neuvolan mukaan 10+3, mutta mentiinkin vähän takapakkia! Ultrassa pieni vastasikin vasta max. 9+0. Tarkemmin viikot ja laskettu aika selviää sitten siinä ekassa kaupungin tarjoamassa ultrassa, joka on alle kahden viikon päästä. Hiukan kyllä harmittaa, koska ylihuomenna olisi alkanut jo 12. viikko, mutta eipä tuo haittaa, pääasia ehdottomasti, että kaikki näytti masussa olevan hyvin.
Eilen oli kamala aamu. Sain kyllä aamupalan syötyä (kuivaa ruisleipää omppumehun kanssa, sekä muutaman salmiakin). Suihkun jälkeen olo heikkeni ja silmissä vain musteni. Huvikseni koitin mitata verenpaineen joka oli 95/57. Hetkenpäästä lensikin oksu ja siinä samalla meinasin tukehtua siihen. Hyi, mä sanon! Pahoittelen jos kirjoitan ällöistä jutuista, mutta raskauteen liittyy vähän sellaisiakin juttuja, ja hyvän maun rajoissa niistäkin ajattelin tänne kirjoittaa.
Väsyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti